Futismutsi - mitä se ottaa, mitä se antaa?

Näin äitienpäivänä juolahti mieleeni miettiä yhtä roolia elämässäni- mikä onkaan tämä futismutsin rooli? Palloliitto pyytää ilmiantamaan futismutseja ja haluaa palkita heitä lahjakorteilla tai VIP lipuilla jalkapallo otteluun. Minähän heti ajattelin meidän joukkueen jojoa. Kolme lastaa pelaa jalkapalloa, kaksi valmentaa ja lisäksi jojohommat. Siinä saa kyytejä miettiä, pyykkiä pestä, piirakkaa leipasta ja tukea lapsia iloissa ja suruissa. Ja siinä sivussa laskeskella joukkueen rahoja ja toimia myös jalkapallojaostossa. Keskustelin tästä futismutsien palkitsemisesta meidän joukkueen toisen äidin kanssa ja hänen mielestään kaikki Kiilojen ”äidit” olisi syytä palkita. Hän on kyllä oikeassa. Me jokainen teemme omien voimavarojemme ja kykyjemme mukaan hommia. Jos ajattelen jo pelkästään meidän joukkueen äitejä niin siellä on kyllä melkoisia naisia, joille voisi sankarin viittaa sovittaa. Toiset jaksaa lähes kelillä kuin kelillä ajella kaukaakin lapsen tuomaan harjoituksiin ja peleihin-bensanhinnasta huolimatta. Toisilla on monta pienenpääkin kotona ja silti jostain löytyy aina aikaa sille palloilevalle pojalle. Vuorotyö tuo varmasti myös haasteita, kyllä siellä varmasti listoja katellaan ja sovitellaan, että pääsisi turnaukseen kuljettamaan ja katsomaan. Voi olla, että perheessä harrastaa myös muut lapset ja ihan muuta-sovittele siinä sitten aikatauluja ja resursseja niin, että kaikilla on tasavertaista tukea. Emme voi myöskään tietää perheiden taloudellisia tilanteita tai muita haasteita mitä elämä on eteen heittänyt. Ja silti pojat vaan pelaa. Jostain löytyy niitä resursseja. Ja se äidin tahto nähdä, että lapsi nauttii, on kavereita ja on turvallisessa seurassa. Toisissa perheissä isät ehkä näkyy -tai kuuluu 😊 – enempi kentän laidalla, mutta uskon, että kylläpä siellä taustalla se äiti jonkinverran häärää ja tukee harrastusta kuitenkin. Ja välilläpä siellä häärää mummukin, enempi tai vähempi.

Ja on yksi tärkeä äiti myös, jota meidän tulee muistaa kiittää. Valmentajamme Jonin äiti. Hän on varmasti myös muutaman tunnin kentän laidalla viettänyt. Pyykkiä ja ruokahuoltoa pyörittänyt ja kaikkensa miettinyt, että poika saisi mahdollisimman hyvät eväät rakastamaansa lajiin. Ja ihan muutenkin kohtuullisen kivan tyypin saanut kasvatettua. Ja se kantaa nyt hedelmää myös meidän poikien menestyksessä. Ehkäpä se mitä me äidit tehdään nyt kantaa myös hedelmää näiden poikien elämässä jatkossa. Epäilenpä, että joku saattaa pelata kovinkin korkealla joku päivä, joku pysyy hyvän harrastuksen avulla ns.kaidalla tiellä nuoruuden karikoissa, monilla harrastus tulee terveyttä monella lailla, esimerkiksi tupakointia tuskin kukaan näistä aloittaa niin kauan kuin pelaa. Ja toivottavasti se antaa myös elämän eväitä kuinka kavereille ollaan reiluja ja välillä tarttee sinniä kovasti, ja että aina ei tarvitse olla paras - riittää että tekee joukkueen eteen oman parhaansa sillä hetkellä.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Päivi Kaasalainen, futismutsi!