YSTÄVYYS JA JALKAPALLO

Miten ystävyys ja jalkapallo liittyvät yhteen? Paljonkin. Ihan hurjasti. Uskon, että tuolla pelikentillä tulee sekä kevyitä kaverisuhteita, mutta myös niitä elinikäisiä siteitä. Ehkä ne välillä katoaa tai haalistuu ja sitten taas nousee vuosien varrella esille. Ja myös muistot kantavat, ne tunteet kuinka on tsempattu, kuinka on nujuttu yhdessä, miltä tuntuu olla osa tiimiä, miltä tuntuu yhdessä voittaa tai hävitä? Vaikka fyysinen kasvu ja edistyminen jalkapallossa on tärkeää niin ei saa unohtaa henkisen kasvun merkitystä.

Pelikentällä näkyy ystävyyteen liittyvät ydinasiat. Luottamus, toisen arvostus, yhteinen historia, toisen hyväksyminen vahvuuksineen ja heikkouksineen, välillä jopa toisen ajatusten aavistaminen. Ja myös sinnikäs työ ennen hedelmien poimimista. Viime sunnuntaina katsoin livenä C-poikien peliä ja varmaan te muutkin, jotka pelin näitte, löydätte nämä elementit peliä seuratessa.

Pelikentällä voisi näkyä myös sättimistä, aliarviointia, väheksymistä. Minä olen niin iloinen, että Kiilojen jalkapallon arvoihin nämä asiat eivät sovi. Ei valmentajien, ei pelaajien, eikä toivottavasti myöskään vanhempien osalta. Suomessa tehdään paljon arvokasta vapaaehtoistyötä. Luin erittäin hyvän artikkelin ja siinä sanottiin, että onnellisuutta voi harjoitella. Yksi keino on tehdä vapaaehtoistyötä. Tehdä yhteistä hyvää. Olkaamme iloisia, että meillä on tämmöinenkin mahdollisuus voida paremmin.

Minä olen kovin kiitollinen, että olen päässyt mukaan jalkapallo perheeseen. Olen saanut ystäviä, olen saanut tukea, olen saanut nähdä ihania onnistumisia ja sitä kuinka epäonnistumisesta selvitään yhdessä, saan myös olla ystävä.

Arvostetaan toisiamme. Yhdessä olemme enemmän. Ollaan ystäviä toisillemme.

-Päivi Kaasalainen, futisäiti